Joululahjavinkkejä #3: Just Made in Finland!

Lelujen alkuperän jäljittäminen on ihan oma taiteen lajinsa. Myös kotimaisten lelujen ollessa kyseessä tuntuu välillä, että kuluttajaa yritetään "harhauttaa" korostamalla kotimaista merkkiä, vaikka tuotteet valmistetaankin jossain muualla.

Suomi-lelut.fi -verkkokauppaan on kerätty ainoastaan Suomessa valmistettuja leluja, joita löytyi yhteensä 300 kpl. Valikoimiin ei hyväksytty leluja, jotka on suunniteltu Suomessa, mutta teetetty ulkomailla, eikä leluja, jotka on vain koottu Suomessa ulkomaisista osista.

Paapu Hymy-helistin

Afrikan Tähti -lautapeli

Delfiini-kellukkeet

Plasto formula-auto

Fortuna-peli

Jukka-keinuhevonen

kuvat / photos: Suomi-lelut, Plasto, Jukka, Paapu, Peliko

----

It is not an easy task to try to find out the origin of toys (90% toys sold in the Finnish market are made in China). Even many Finnish manufacturers are trying to mislead consumers by emphasizing the Finnish brand although the production is made elsewhere.

Suomi-lelut is a webshop selling only toys that are made in Finland (so not toys who are just designed in Finland or just constructed in Finland from parts made elsewhere).. There selection is pretty good, 300 toys that are made in Finland are available at the shop.

Linkkivinkki

Kaukoidästä peräisin olevien vaatteiden alkuperä ja eettisyys on ollut viime aikoina todella paljon tapetilla. Niille lukoijoille, joita aihe edelleen kiinnostaa, pikainen vinkki: aihetta on käsitelty uusimmassa Kuningaskuluttajassa, fokuksena sosiaalisen vastuun valvontajärjestelmä BSCI ja sen toteutuminen esimerkiksi SOK:ssa. Juttu löytyy täältä.

 kuva: Yle / Kuningaskuluttaja

Tsekkaa myös Vihreät vaatteet -blogin kirjoitus aiheesta.

Bad T-shirt news

Lisää ikäviä myrkkyuutisia: Kuluttaja-lehti testasi markkinoilla olevia T-paitoja. Myrkyllisiä ftalaatteja ja nonyylifenolietoksylaatti-nimistä ympäristömyrkkyä löytyi muun muassa Lindexin tyttöjen malliston Hello Kitty -paidasta sekä Vero Modan Mamalicious-äitiyspaidasta!  Kuluttaja-lehden lisäksi juttua aiheesta myös mm. Aamulehdessä ja Kemikaalicocktailissa.

kuvat / photos Kuluttaja-lehti

Niinpä...
Jos me täällä altistamme itsemme ja lapsemme myrkyille, miten paljon niille altistuvatkaan siellä tuotantoketjun alkupäässä työskentelevät (usein lukutaidottomat ja kouluttamattomat) työntekijät, joilla ei vain ole muita vaihtoehtoja?

On helppo rauhoitella omaatuntoaan ajattelemalla, että kyllähän tuotteet testataan - jos jokin olisi haitallista, sitä ei saisi myydä. Ikävä kyllä mm. Myrkkyä halvalla -dokumentti toi esiin, että hyvin suurta osaa Aasiasta tulevaa tavaraa ei testata mitenkään -  minkään viranomaisen tai instanssin toimesta.

Nämä uutiset lisäävät ja vahvistavat toivottavasti yhä useammalla kuluttajalla motivaatiota tuotantoprosessin huomioonottamiseen ostopäätöstä tehdessä. Joskus on valitettavasti tehtävä ikäviä kompromisseja, mutta parempi kuitenkin olla asiasta tietoinen.

Aiheeseen liittyen vinkkaan myös kivasta eettisiä lastenvaatteita käsittelevästä jutusta Uudessa Mustassa.

---

Poisonous pthalates as well as environmental poison nonylphenoletoxylate have been found from several t-shirts that are now in the Finnish market. T-shirts were tested by an independent consumer magazine Kuluttaja-lehti. These poisons were found e.g. from kids' Hello Kitty t-shirt sold by Lindex as well as from Vero Moda's Mamalicious maternity shirt!

If we are concerned about the effects of these poisons on our own health, how much should we be concerned about the workers in the beginning of the production chain? Many of them are illiterate and have no choice. Often it is easy to think that all products sold in Europe are tested and therefore safe. However, the Toxins Return documentary was a good example showcasing that there is lots of stuff coming from Asia that no authority or instance is testing at all.

I am hoping that these kind of news will raise awareness and encourage consumers to take the production process into account when making a purchase decision.

Myrkkyä halvalla / The Toxins Return

Inhorealistisissa tunnelmissa alkavaan viikkoon...  Tekstiilituotannon epäkohdista on alettu puhua yhä enemmän, mutta aiheeseen liittyvät jutut ja dokumentit tuntuvat joka kerta yhtä järkyttäviltä. Täältä löytyvä Myrkkyä halvalla -dokumentti (The Toxic Returns) on melkoisen ajatuksia herättävää katsottavaa.

Black is beautiful?

Mustien vaatteiden värjäämiseen käytetään erityisen vahvoja myrkkyjä.

Lainaus uusimusta.fi -sivustolta:

"Ulkolinja-dokumentti Myrkkyä halvalla (The Toxins Return, Saksa 2009) seuraa tuotteiden valmistuksessa käytettyjen myrkyllisten kemikaalien reittiä valmistusmaan kenttätyöntekijän käsistä, tullivirkailijoiden ja ahtaajien kautta aina kuluttajan vaatekaappiin asti.

Terveydelle vaarallisia kemikaaleja käytetään puuvillan käsittelyssä monessa kohtaa: valkaisussa, pesemisessä, pehmentämisessä, värjäämisessä, home- ja tuholaismyrkyissä puuvillan kasvatuksen ja vaatteiden pitkien kuljetusten aikana. Leluissa taas käytetään hormonien lailla elimistössä käyttäytyviä muovinpehmentimiä eli ftalaatteja ja myrkyllisiä väriaineita kuten atsovärejä. Saksassa 1700 lapsen virtsasta tehdyt kemikaalitestit paljastivat, että kaikissa oli myrkkyjäämiä. Toistan: kaikissa.

Myrkythän ovat näkymättömiä, joten on vaikea sanoa mitkä kontit ovat saastuneita. Yleensä ongelmia löytyy aasialaisista tekstiileistä. Euroopassa myydyistä vaatteista 90% on valmistettu Intiassa tai Kiinassa. Missään muualla maailmassa ei käytetä niin paljon torjunta-aineita kuin Intiassa. Lisäksi aasialaisten puuvillantuottajien ja vaatetehtaiden työntekijät eivät osaa lukea, joten varoitukset ja annostelu- ja käsittelyohjeet jäävät lukematta. Jotkut sairaalat ovatkin täynnä myrkytyspotilaita."

Loppuun vielä yksi positiivinen uutinen: H&M ja Levi's ovat sitoutuneet lopettamaan hengenvaarallisen hiekkapuhalluksen farkkujen tuotannossa. Asiasta uutisoi HS.

Made in the EU

Jo useamman vuoden on minulla ollut halpaketjujen suhteen melko protektionistinen ostostrategia: ostan niistä pääasiassa vain mahdollisimman lähellä, mielellään EU:ssa tuotettuja vaatteita. Zara onkin tässä mielessä ollut positiivinen yllätys muiden joukossa - sieltä on tällä kriteerillä aina silloin tällöin löytynyt jotain lapsille, vaikka tietysti suurin osa vaatteista on ollutkin kiinalaista, intialaista tai bangladeshilaista alkuperää.

Villakangastakki made in Bulgaria

Tänä syksynä Zara-visiitti yllätti positiivisesti. Ylivoimaisesti suurin osa vaatteista näkyi olevan tehty Euroopassa tai lähialueilla: Espanjassa, Portugalissa, Bulgariassa, Romaniassa, Turkissa... Kolme viimeistähän tosin luokitellaan myös tuotannon kannalta riskimaiksi ja monia epäkohtia varmasti löytyy niistäkin, mutta silti rohkenisin arvella, että etenkin EU:n sisällä esim. ihmisoikeusasiat ja työlainsäädäntö saattavat olla aavistuksen verran paremmalla tolalla kuin muutamassa muussa nimeltä mainitsemattomassa kaukaisemmassa maassa.

Paita made in Turkey

Ainakin tyttöjen osastolla ovat ne kaikkein halvimmat kiinalaiset ja bangladeshilaiset perustrikoopaidat ja -neuleet vaihtuneet Turkissa valmistetuiksi. Herää kysymys, onko kyseessä ihan tietoinen strategia Zaralta siirtää tuotantoa takaisin Euroopan suuntaan ja lähialueille, vaiko puhtaasti sattumaa? Joka tapauksessa mielenkiintoinen havainto - ja hienoa, että työllisyyttä tuetaan myös Euroopassa, josta työpaikat ovat uhkaavaa vauhtia halvemman tuotannon maihin katoamassa.

Tähän loppuun on ihan pakko linkittää (taas kerran) Ipanaelämää-blogin mainio aihetta sivuava postaus.

Marimekon tuotantoketjusta

Edellisessä postauksessa sivuttuun aiheeseen liittyen uunituore Taloussanomien uutinen Marimekosta.

"Valmistusketjun levitessä Marimekko ei enää pysty valvomaan kaikkien alihankkijoidensa ja näiden alihankkijoiden tuotantolaitosten työoloja ja tapoja.

Yhtiö ilmoittaakin uusimmassa yhteiskuntaraportissaan, että "hankintaketjujen monimutkaisuuden vuoksi Marimekko ei pysty täysin takaamaan, että kaikkien sen hankintaketjuun kuuluvien toimijoiden toimintamallit täysin vastaavat Marimekon asettamia vaatimuksia."
– Se tarkoittaa juuri sitä. Me haluamme olla avoimia ja myöntää, että näin on tilanne, sanoo Marimekon viestintäjohtaja Piia Pakarinen." (Taloussanomat)

Hatunnosto Marimekolle avoimuudesta - suuri osa valmistajistahan näitä haasteita ei kovin avoimesti myönnä, vaan vakuuttelee että tietenkin valvonta pelaa.

Mallia toimintatapojen suhteen yleisemminkin voisi moni valmistaja ottaa esim. Kidscasesta, Imps&Elfsistä tai Coq en Patesta, joihin liittyen kannattaa tsekata tämä postaus.

Uusitähti

Ennätin piipahtaa eilen Helsinkiin avatussa Uusitähdessä pikaisesti juuri ennen sulkemisaikaa. Ihana putiikki täynnä kauniita vaatteita ja kenkiä.

Kuva: Uusitähti, Turku

(oma kamerani päätti tiltata juuri ennen liikkeeseen saapumista)

Kaikkein kauneimpia olivat tietysti Bonpointit sekä täällä jo vilahtaneet Unisan ballerinat.

Uusitähden oma juhlavaatemallisto on täysin kotimainen ja ommellaan Suomessa. Etenkin tyllimekot olivat kivoja.

kuva: Uusitähti

Ennätin myös vähän kysellä ja vaihtaa ajatuksia mietityttämään jääneestä Bonpointin tuotannosta Intiassa. Heillä on siellä kuulemma omat tehtaat, joita valvotaan tarkkaan. Ihan hyvä homma, mutta tuohon hintaan luulisi, että vaatteet pystyttäisiin teettämään myös muualla kuin halpatuotantomaissa jäämättä pahasti tappiolle. Hinnan vastineeksi näin kuluttajana sitä myös odottaisi jonkinlaista reilun kaupan sertifiointia tai selkeää, konkreettista näyttöä yritykseltä siitä että työntekijöiden palkka ja työolot varmasti ovat asianmukaiset.

Joka tapauksessa onnea ja menestystä upealle putiikille!

Baghera-haaveilua

Ranskassa Bagherat tuntuivat olevan lelukaupoissa samanlaista peruskamaa kuin Plaston mopot meillä.

Katalogia selaillessa ei voi kuin huokailla ihastuksesta (niin ajopelien kuin lasten vaatteidenkin kohdalla)...

Tämä pikkulentokone olisi pienimmälle pojalle aivan täydellisen ihana....

Suomeen näitä maahantuo Tipico. (Lapsi-messuilla tosin kyselin valmistusmaan perään ja kuulemma se on näidenkin kohdalla Kiina...)

Lastenvaatekauppoja Nizzassa

Keräilin tähän postaukseen vinkkejä Nizzan lastenvaateputiikeista, koska googlettamalla aiheesta löytyy harmillisen vähän minkäänlaista tietoa.

agnes B.  
17 rue des Ponchettes

Söpöjä pikkuruutuja ja tähtiä raikkaissa väreissä. Jonkin lähteen mukaan täältä löytyisi myös jonkinlainen "miesparkki". Sisällä en päässyt piipahtamaan  - oli suljettu kun kävelimme tästä ohi ja toistamiseen ei tullut enää liikuttua samalla suunnalla.


Bebe Inedit
5 rue Alphonse Karr

Vaatteita, tarvikkeita ja huonekaluja vauvoille. Koot näyttivät niin pikkuisilta, että tällä kertaa ei tullut poikettua :)


Bonpoint
5 rue Paradis

Tyylikäs ja houkutteleva putiikki, jossa syötävän suloisia, mutta hintavia vaatteita. Vauvan paitojen hinnat noin 60-150€ välillä. (Pakko mainita tarkemman tutkistelun osoittaneen, että hinnoista huolimatta vaatteet on teetätetty maassa, jonka parhaimmassakin tehtaassa palkka on niin kehno, että ei riitä edes minimitoimeentuloon. Myyjä ei osannut englanniksi kertoa, kun kyselin, miten tuotantoprosessia valvotaan tai millaisia corporate social responsibility- aktiviteetteja yrityksellä on.)

Chez Tom et Lea

9, Rue de la Boucherie

Pikkukauppa vanhassa kaupungissa. Leluja, asusteita, vähän myös vaatteita. Mm. Elodie Detailsin myssyjä näkyi valikoimissa.
 
Comptoir les Cotonniers
9 rue Massena

 Pääasiassa naisten, mutta myös isompien tyttöjen vaatteita.


Custo Barcelona
rue Sainte-Reparate

CB:n ikkunassa näkyi niin ikään lasten vaatteita. Liian raflaava merkki meidän makuun, joten tällä kertaa ei tullut piipahdettua sisällä.


Galeries Lafayette 
6 avenue Jean Medecin

Pieni Lafayette, jossa ei kovin kummoiset valikoimat merkkien suhteen. Kenzoa valikoimissa kiitettävästi, samoin suloista Tartine et Chocolatia.


Jacadi
rue de Liberte

Kolme vuotta sitten kävin viimeksi Jacadin myymälässä ja totesin, että eivät ole meidän tyyliä. Näin ne ajat muuttuvat - nyt olisi tyhjäksi voinut ostaa koko kaupan. Ihania, ihania seilori- ja Liberty -kuoseja yhdistettynä -20-30% aleen - miinuksena tuotanto halvan työvoiman maissa. Ikkunassa sattui tällä kertaa olemaan mammavaatteet esillä.


La Boutique des Enfants du Nepal
34 rue Centrale

Sekava ja hauskasti pörhistynyt putiikki vanhan kaupungin sivukadulla. Tuotto menee Nepalin lasten koulunkäynnin tukemiseen. Suurin osa vaatteista oli aivan liian "etnisiä" meille, mutta hillitympiä yksivärisiäkin löytyi penkomalla joukosta ja kannatuksen vuoksi ostinkin pikkupojalle yksivärisen mustan kurta-tyyppisen paidan.

Petit Bateau
13, rue Massena
Galeries Lafayette

PB:lla on oma putiikki rue Massenalla sekä osasto Galeries Lafayettessa. Perinteistä ranskalaista tyyliä, raikasta ja pirteää.

Suomalaisten vaateyhtiöiden yhteiskuntavastuu

Finnwatchin uunituore, tänään julkistettu raportti kertoo mm. seuraavaa:

"Suomalaisten vaateyhtiöiden hankinnat kaikkein heikoimpien työolojen maista ovat parissa kolmessa vuodessa selvästi lisääntyneet, mutta yhtiöiden vastuullisuusvalvonta ei ole vastaavasti tehostunut. Yksi kyselyyn vastanneista yrityksistä on hankkinut vaatteita sotilasjuntan hallitsemasta Burmasta, toinen ilmoittaa harkitsevansa vaatteiden teettämistä Pohjois-Koreassa."

"Edistystä on tapahtunut vain vähän tai ei ollenkaan, raportissa päätellään. Useimmilla kyselyyn vastanneilla yrityksillä on kyllä käytössään yhteiskuntavastuun ohjeisto, jota parin yhtiön tapauksessa on myös kehitetty kattavampaan suuntaan. Ohjeiston toteutus ja sen valvonta on kuitenkin yhä erittäin puutteellista, raportin tekijä päättelee."

"13 kotimaisesta vaateyhtiöstä kymmenen ilmoittaa, ettei niillä edelleenkään ole käytössä minkäänlaista vastuullisuusvalvontaa tai että tarkastukset hoidetaan laadunvalvonnan yhteydessä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vaatteiden tekijöiden työoloja ole uskottavalla tavalla valvottu."

"Epäeettisen vaateostoksen riskiä kasvattaa se, että suomalaiset vaatekauppiaat ovat raportin mukaan lisänneet merkittävästi ostojaan maista, joita yritykset itsekin nimittävät ”riskimaiksi”. Kehnojen työolojen, alhaisen palkkatason ja huonosti toimivan valvonnan maihin kuuluvat Bangladeshin lisäksi mm. Kiina, Vietnam, Thaimaa ja Indonesia, joiden yhteinen osuus Suomeen tuotavista vaatteista on kasvussa. "
(koko juttu täällä)

Marimekkokin on siirtänyt paljon tuotantoaan ulkomaille, mutta positiivisena yllätyksenä tänään huomasin, että Boo Boo -paidat ovat nykyään sentään GOTS -sertifioitua luomupuuvillaa. Ja alkuperämaa on mainittu tuotteissa, kuten tuon raportin mukaan suosituksena olisi. Reimat ja monet muuthan eivät tietenkään alkuperämaata mainitse.

Farkkujuttuja

Vihreät vaatteet -blogissa oli hyvä juttu liittyen farkkutuotannon epäkohtiin ja hengenvaarallisen hiekkapuhallusmenetelmän käyttöön viimeistelyprosessissa. Aiheesta on alunperin ollut puhetta täällä.

"Farkkujen viimeistelyssä kuluneen ulkonäön saamiseksi on käytetty pitkään hiekkapuhallusta, jonka takia pelkästään Turkissa tuhannet työntekijät ovat sairastuneet ja kymmenet kuolleet. Koska tehtaissa ei ole käytetty tarvittavaa suojausta eikä ilmastointia, työntekijät ovat hengittäneet hiekkapölyä. Tämä pöly jää keuhkoihin aiheuttaen sairauden nimeltä silikoosi (pölykeuhkotauti), johon ei ole parannuskeinoa.

EU:n alueella manuaalinen hiekkapuhallus on kielletty, ja EU-jäsenyyttä tavoittelevassa Turkissakin kielto astui voimaan noin vuosi sitten. Kuitenkin edelleen tehtaita epäillään menetelmän käytöstä.

Suuri syy siihen, että tällaista edelleen tapahtuu, on valvonnan puute. Vähimmäisvaatimuksena on noudattaa kunkin maan lakeja, mutta esimerkiksi Kiinassa ihmisoikeudet eivät ole kovassa huudossa. Monissa maissa valvonta on riittämätöntä, ja tehtaita pyöritetään lain valvovan silmän ulottumattomissa.

Valvonnan lisäksi toinen iso syy on yksinkertaisesti nykyisen vaateteollisuuden tapa toimia: länsimaiset yritykset haluavat tehtaiden valmistavan vaatteita yhä enemmän, yhä nopeammin ja yhä halvemmalla. Kiristynyt kilpailutilanne ajaa tehtaita käyttämään epäeettisiä toimintatapoja, kuten halpaa ja nopeaa hiekkapuhallusta, joka vaarantaa työntekijöiden terveyden.

Epäeettisesti toimiva tehdas tai alihankkija voi joutua sulkemaan ovensa tai se voi saada rahallisia sanktioita, mutta kyseisessä tehtaassa farkkunsa valmistuttava yritys voi helposti pestä kätensä asiasta. Vaateyritys kun harvoin toimii samassa maassa, missä se teettää vaatteensa, ei kyseisen maan lait koske niitä. Suurin vahinko on yritykselle koituva imagohaitta, joka voidaan peitellä uusilla markkinointitempauksilla ja sama tuotantotapa saa jatkua." (Vihreatvaatteet.com)

Itse käytän paljon farkkuhameita, ja olenkin niistä suurimman osan ostanut kirppareilta, koska kauppojen tarjonnasta on nykyään hyvin vaikeaa löytää mieluisia. Kuyichi on ollut paljon viime aikoina esillä siellä sun täällä ja se olisi houkutteleva vaihtoehto, tosin hameita ja/tai lasten farkkutuotteita ei tietääkseni ainakaan vielä ole valikoimissa. :(

Lasten farkkujen kannalta hyvä kompromissi ovat esimerkiksi Imps&Elfsin farkut. I&E kuuluu Made-By -organisaatioon, jonka tavoitteena on tehdä tuotantoprosessi eettisemmäksi sekä läpinäkyväksi ja helpommin seurattavaksi kuluttajallekin. 

Meiltä löytyy pojalta Imps&Elfsin farkut (kuvassa) ja voin suositella! Ovat varsin pitkäikäiset sädettävän kuminauhavyötärön ansiosta ja siinäkin mielessä hintansa väärti. Suomessa näitä, kuten muitakin saman merkin tuotteita, myy IpanaJamit.

Verta, hikeä ja t-paitoja

Kivojen lastenvaatteiden pimeämpi puoli on asia, joka ainakin itselläni tuntuu kausittain olemaan pinnalla välillä enemmän ja välillä taas vähemmän.

Retrohuuman aikaan kotimaista oli helppo suosia. Kaikki valmistajat tuntuivat yhtäkkiä löytäneen retrokankaat ja kierrätysmatskut. Nyt, kun retroinnostus on hiipunut, on pakko myöntää, että eettisyysaspektia on tullut useammin katsottua läpi sormien.

BBC:n neliosainen Verta, hikeä ja t-paitoja -dokumentti löytyy täältä. Suosittelen. Sangen pysäyttävää taas kerran. Kauniit Monsoonit taitavasti applikoituine pienine yksityiskohtineen näyttävät taas vähän erilaisilta...

Mutta ihan oikeasti: kuka alkaisi Suomessa valmistaa kivoja, kauniita, ei-retroja lastenvaatteita? Let Them Eat Cake tai vaikkapa tämä paita on yksi hyvä esimerkki siitä, miten kierrätys/vintagekankaita voi hyödyntää muutenkin kuin ruskea-keltainen-oranssi-retrohengessä.


Talvivaatteetkin ovat iso mutta: haalarit taitavat kaikki olla halpatuotantoa, Rasaviliä lukuunottamatta, jossa taas kuosit ja ulkonäkö eivät välttämättä iske. Gore-kenkiä jos halajaa, niin sama juttu niiden kanssa. Höh.

Vuoden turhake

Olen ilmeisesti tulossa vanhaksi, sillä antipatiani ilotulitteita kohtaan ovat vain kasvaneet vuosi vuodelta. Olipa siis iloinen yllätys huomata, että tämän Vuoden Turhakkeeksi on valittu ilotulite. Aiheesta kertoo Suomen Luonto -lehti.

Rakettien sijaan vuoden vaihtumista voi juhlistaa vaikkapa kynttilänvalossa tunnelmoimalla.

"Suomen Luonto on valinnut Vuoden turhakkeen kymmenennen kerran. Ilotulitteiden valintaan vaikuttivat roskaantuminen, ilman saastuminen, melu sekä tapaturmat räjähteiden valmistuksessa ja käytössä. Ilotulitteiden taakkaa kasvattaa vielä lapsityövoiman käyttö Aasiassa, missä suurin osa meilläkin kaupan olevista ilotulitteista valmistetaan.Suomessa myydään noin pari miljoonaa ilotulitetta vuosittain. Uudenvuodenyönä taivaan tuuliin lentää arviolta kymmenen miljoonaa euroa.


Ilotulitteiden ilmansaasteista haitallisimpia ovat pienhiukkaset, joita saattaa esimerkiksi uudenvuodenyönä
olla ilmassa monikymmenkertaisesti vallitsevaan tasoon verrattuna. Lisäksi ilmaan leviää raskasmetalleja,
etupäässä kuparia, sekä pieniä määriä niin sanottuja supermyrkkyjä kuten dioksiinia ja furaaneja. Ilotulitteista syntyy myös melkoinen kasa jätettä. Viime uudenvuoden juhlinnasta kerättiin pelkästään Helsingissä arviolta 20 siirtolavallista ilotulitus- ja muuta roskaa. Roskista noin 80 prosenttia kerättiin puistoista.


Turvatekniikan keskuksen Tukesin tilaston mukaan silmävammoja sattui viime vuonna 46 juhlijalle ja toissa
vuonna 44 juhlijalle. Puolet heistä oli lapsia tai nuoria. Vuoden 2007–2008 juhlinnan yhteydessä syttyi 208
tulipaloa, joista kolmessa aiheutui henkilövahinkoja." (koko artikkeli täällä)

Myrkkyleluja taas joulumarkkinoilla

Kuluttajavirasto on jälleen testannut joulumarkkinoille suunnattuja leluja, ja viidestäkymmenestä vain reilu puolet (27 lelua) täytti niille asetetut turvallisuusvaatimukset.

Tämän Lastentarvikkeen maahantuoman vauvan pallon keinonahkainen materiaali sisältää 22-26 %  (DEHP-) ftalaattia. Lisäksi pallon keltainen keinonahkainen materiaali sisältää 98 mg /kg siirtyvää lyijyä. Ostaisitko tällaisen vauvallesi?

Kuva: Kuluttajavirasto

 "Viidestä lelusta - kahden ammuslelusetin ammuksista, vauvan pallosta, nukkesetistä ja lääkärilaukkusetistä - löytyi liikaa ftalaatteja. Ftalaatit ovat yhdisteitä, joita käytetään muovin pehmittiminä. Koska osa ftalaateista on määritelty lisääntymiselle vaarallisiksi aineiksi, niiden käyttöä leluissa ja lastenhoitotarvikkeissa on rajoitettu.

Vauvan pallosta löytyi ftalaatin lisäksi liikaa lyijyä. Myös ammusleluissa oli ftalaatin lisäksi muita vakavia turvallisuuspuutteita. Toisen ammusten suojuksina olevat imukupit irtosivat liian helposti, toisessa puolestaan oli 11-kertaisesti liian voimakas laser ja ammusten liike-energia oli liian suuri.

Turvallisuudeltaan vakavasti puutteellisia leluja olivat myös pehmoleluapina, josta löytyi liikaa lyijyä, nuppipalapeli, josta irtosi pieniä osia sekä kaksi naamiaisasua ja pehmohevonen, joissa oli standardin vastaisia naruja.

Muita rakenteellisia puutteita oli neljässä lelussa. Mustekalakylpylelu ja kylpylelusetin pingviini eivät sovi lapselle, joka ei osaa istua ilman tukea, saippuakuplaliuoksessa oli bakteereja ja Yo-yo–pallossa pitkä varsi, joka voi kietoutua kaulan ympärille.
 
Valmistajilla, maahantuojilla ja myyjillä vastuu siitä, että lelut ovat turvallisia ja täyttävät niille asetetut standardit. Kuluttajavirasto muistuttaa, että leluissa pakollisena oleva CE-merkintä ei takaa lelun turvallisuutta. CE-merkinnän käyttämiseen ei tarvita viranomaisen hyväksyntää tai etukäteistestausta. Merkintä on ainoastaan yrityksen oma ilmoitus siitä, että lelu täyttää turvallisuusvaatimukset."

(lähde: Kuluttajavirasto)