"Suomalaisten vaateyhtiöiden hankinnat kaikkein heikoimpien työolojen maista ovat parissa kolmessa vuodessa selvästi lisääntyneet, mutta yhtiöiden vastuullisuusvalvonta ei ole vastaavasti tehostunut. Yksi kyselyyn vastanneista yrityksistä on hankkinut vaatteita sotilasjuntan hallitsemasta Burmasta, toinen ilmoittaa harkitsevansa vaatteiden teettämistä Pohjois-Koreassa."
"Edistystä on tapahtunut vain vähän tai ei ollenkaan, raportissa päätellään. Useimmilla kyselyyn vastanneilla yrityksillä on kyllä käytössään yhteiskuntavastuun ohjeisto, jota parin yhtiön tapauksessa on myös kehitetty kattavampaan suuntaan. Ohjeiston toteutus ja sen valvonta on kuitenkin yhä erittäin puutteellista, raportin tekijä päättelee."
"13 kotimaisesta vaateyhtiöstä kymmenen ilmoittaa, ettei niillä edelleenkään ole käytössä minkäänlaista vastuullisuusvalvontaa tai että tarkastukset hoidetaan laadunvalvonnan yhteydessä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vaatteiden tekijöiden työoloja ole uskottavalla tavalla valvottu."
"Epäeettisen vaateostoksen riskiä kasvattaa se, että suomalaiset vaatekauppiaat ovat raportin mukaan lisänneet merkittävästi ostojaan maista, joita yritykset itsekin nimittävät ”riskimaiksi”. Kehnojen työolojen, alhaisen palkkatason ja huonosti toimivan valvonnan maihin kuuluvat Bangladeshin lisäksi mm. Kiina, Vietnam, Thaimaa ja Indonesia, joiden yhteinen osuus Suomeen tuotavista vaatteista on kasvussa. "
(koko juttu täällä)
Marimekkokin on siirtänyt paljon tuotantoaan ulkomaille, mutta positiivisena yllätyksenä tänään huomasin, että Boo Boo -paidat ovat nykyään sentään GOTS -sertifioitua luomupuuvillaa. Ja alkuperämaa on mainittu tuotteissa, kuten tuon raportin mukaan suosituksena olisi. Reimat ja monet muuthan eivät tietenkään alkuperämaata mainitse.
Tässäpä pääsitkin sohaisemaqan muurahaispesää...Monet kun tuudittautuvat "kotimaisuuteen" ottamatta selvää, että monesti on sama ostaako kotimaista vai ei, kun vaatteet on samoissa oloissa teetetty.
ReplyDeleteItseäni ärsyttää suunnattomasti kuluttajien huijaaminen, jota aika monet kotimaiset yritykset harrastavat. Jos pelkkä tuotekehitys tehdään Suomessa, ja tuotteet hikimajoissa, niin markkinoinnissa vedotaan kotimaisuuteen, jos kyseessä on vanha ja tunnettu suomalainen valmistaja (esim. Reima, Tutta jne.)
ReplyDeleteJa vastaavasti esim. avainlipustahan on ollut juttua, että sen saa jos 60% tuotteesta on suomalaista (työ, materiaalit jne.) eli käytännössä avainlipunkin voi saada vaikka itse valmistus olisi tapahtunut jossain muualla kuin Suomessa.
Mutta itselleni tuli yllätyksenä että ihan parin viime vuoden aikana on tilanne mennyt noin paljon huonompaan suuntaan kuin mitä tuossa raportissa annetaan ymmärtää. Että firmoilla on kyllä kaikenlaisia sosiaalisen vastuun strategioita ym., (viherpesu- ja pr-mielessä tietty), mutta niiden toteutumista ei valvota mitenkään.
Minulla meinasi mennä kahvit väärään kurkkuun kun huomasin, että Marimekon ihanan siirtolapuutarha-sarjan astiat ovatkin Thaimaasta : (
ReplyDeleteHei! Ekaa kertaa täällä kommentoimassa. Olen jo pitkään harmitellut sitä, miten eettinen kuluttaminen on niin vaikeaa. Nyt olen kuitenkin iloinnut näistä pienistä nettiin putkahdelleista suomalaisnaisten putiikeista. Mieleläni niitä maksankin vähän enemmän!
ReplyDeleteAnu, samat aatokset täällä. Tervetuloa, kiva kun jätit kommenttia! Itsekin hiljan olen löytänyt blogisi. Japani-fanina lueskelen enemmän kuin mielelläni tavallisesta arjesta siellä - tässä elämäntilanteessa kun sinne lähteminen olisi aika iso proggis :)
ReplyDelete