Onko elämää Gore-Texin jälkeen?

Olen usein miettinyt, kuinka nopeasti (aikoinaan ymmärtääkseni avaruuspukujen materiaaliksi kehitetty) superkallis gore-tex on lyönyt itsensä läpi välttämättömänä ominaisuutena lasten ulkoiluvaatteissa. Nykyään lasten ulkoilupukeutumisen perusvarustukseen kun tuntuvat kuuluvan ainakin talvigoret ja vk-goret.

Itse useamman pienen lapsen äitinä suosin ulkoilupukeutumisessa helppokäyttöisyyttä. Mitä vähemmän ylimääräisiä osia tai tavaraa per lapsi, sen parempi. Niinpä olenkin todennut gore-lenkkarit aivan huippuhyviksi ja käytännöllisiksi meillä. Huolettomat ja monikäyttöiset sekä tarrojen ansiosta lastenkin helppo pukea itse. Muistan vielä hyvin lapsuudestani ulkoleikeissä kastuneet kengät ja  rukkaset, joten vedenpitävyydestä (=mukavuudesta) en ole halunnut lasten ulkovaatteissa tinkiä.

Gore-tex ei kuitenkaan ole ympäristön kannalta täysin ongelmaton matsku. Tarja C. kirjoitti hyvän postauksen gore-pinnoitteessa käytettyjen perfluorattujen yhdisteiden vaikutuksesta ympäristöön ja lisää tietoa löytyy Suomen ympäristökeskuksen sivuilta:

"PFAS-kemikaaleja on yleisesti pidetty haitattomina ympäristölle. Vasta 1990-luvun lopun tutkimukset osoittivat, että PFAS-yhdisteitä oli levinnyt laajalle ympäristöön ja kertynyt myös eliöstöön. Nisäkkäillä yhdisteiden on todettu vaikuttavan haitallisesti maksakudokseen. Myös ihmisten on todettu altistuvan näille aineille. Perfluorattujen yhdisteiden puoliintumisaika ihmisessä on arvioitu useiksi vuosiksi.

PFAS-kemikaaleja käytetään muun muassa pintakäsittelyaineena tekstiileissä ja nahkatuotteissa sekä pesuaineissa, auto- ja lattiavahoissa, lentokoneiden hydraulinesteissä ja elektroniikkateollisuudessa. Tuotteiden käytön jälkeen kemikaalit päätyvät jätevesiin, lietteisiin ja kaatopaikoille, ja sitä tietä ympäristöön. Näiden aineiden käyttö- ja päästömääriä on hankala arvioida. Ruotsissa käyttö on arvioitu 30–40 tonniksi vuodessa. Suomessa tarkkaa käyttömäärää ei tiedetä.

Euroopan unionissa on alustavasti keskusteltu haitallisimpien PFOS-yhdisteiden käytön rajoituksista. Ruotsin kemikaaliviranomaiset ovat esittäneet PFOS:ien käytön kokonaiskieltoa. Tietoja PFAS:n ympäristöpitoisuuksista tarvitaan muun muassa riskien arviointiin. Myös tiedot toksisuuden kynnysarvoista eliöstölle ja nisäkkäille ovat vielä puutteelliset."

WWF:n sivuilla todetaan lisäksi:

"Hiljattain on saatu tietoa PFOS:in mahdollisesta kehitykseen, lisääntymiseen ja järjestelmien toimintaan kohdistavasta myrkyllisyydestä. PFOS:in on osoitettu vaikuttavan rottien neuroendokriinijärjestelmään. Muissa jyrsijöillä tehdyissä tutkimuksissa puolestaan on havaittu PFOS:in vaikuttavan haitallisesti naaraiden lisääntymiseen ja sikiöiden kehittymiseen, johtaen suureen määrään syntymävammoja ja vastasyntyneiden heikentyneeseen selviytymiseen. PFOS:in on osoitettu kertyvän maksaan ja olevan myrkyllistä tälle elimelle (hepatotoksisuus). On myös todisteita siitä, että altistuminen PFOS:ille ja PFOA:olle voi aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa, joka voi raskauden aikana johtaa moniin lapsen kehitystä koskeviin ongelmiin.

Yhdysvaltojen ympäristöviranomaiset pitävät sekä PFOS:a että PFOA:a karsinogeenisinä aineina. Ammatillisen altistumisen PFOA:lle on todettu aiheuttavan virtsarakon syövän lisääntymistä "

Näitä haitallisia yhdisteitä löytyy kaikista tex-pinnotteista, myös ilmeisesti siis nahkaisista, vedenpitävistä esim. Bisgaardin ja Anguluksen tex-käsitellyistä kengistä (Tepsujen water resistant-kalvosta en osaa sanoa)

Onko sis elämää tex-pinnotteiden jälkeen tai ilman niitä? Millaista olisi luopua vaatteiden vedenkestävyysominaisuuksista kokonaan tai osittain? Ainakin mukavuus ja helppous vähenisivät. Vedenkestävistä ulkovaatteista luovuttaessa vaatteiden päälle täytyisi vetää kurikset (joista niissäkin osasta löytyy haitallisia kemikaaleja, kuten kenties kumppareistakin?) Aina viime vuosikymmeniin saakka lapset ovat leikkineet loskassa ja lumessakin ilman tex-pinnotteita. Silti aina joskus innovaatiot ja stepit kehityksessä ovat helpottaneet elämää niin paljon, että niistä luopuminen tuntuu liian vaikealta.

Ei ole vastauksia, on vain kysymyksiä ja pohdintaa.

Heitänkin ilmaan kysymyksen teille lukijoille kartoittaakseni, puhututtaako aihe muita lasten vanhempia:

Miten suhtaudutte gore-texin ja muiden tex-materiaalien terveys- ja ympäristöhaittoihin?

Voisitteko elää tai opetella elämään vedenpitävyysominaisuuksista tinkien?

Mitä vaihtoehtoja tai kompromisseja tilanteeseen voitaisiin löytää?

---

Gore-Tex is an useful material, especially for Finnish weather.

It has quickly became a de facto or "must-have" feature in kids'outerwear - almost every child here has at least one pair of gore-tex shoes. 

However, gore-tex as a material has a couple of disadvantages. It contains harmful substances such as perfluorinated alkylated substances, which are bad both for the environment as well as for people. More details from e.g. here.

Made in the EU

Jo useamman vuoden on minulla ollut halpaketjujen suhteen melko protektionistinen ostostrategia: ostan niistä pääasiassa vain mahdollisimman lähellä, mielellään EU:ssa tuotettuja vaatteita. Zara onkin tässä mielessä ollut positiivinen yllätys muiden joukossa - sieltä on tällä kriteerillä aina silloin tällöin löytynyt jotain lapsille, vaikka tietysti suurin osa vaatteista on ollutkin kiinalaista, intialaista tai bangladeshilaista alkuperää.

Villakangastakki made in Bulgaria

Tänä syksynä Zara-visiitti yllätti positiivisesti. Ylivoimaisesti suurin osa vaatteista näkyi olevan tehty Euroopassa tai lähialueilla: Espanjassa, Portugalissa, Bulgariassa, Romaniassa, Turkissa... Kolme viimeistähän tosin luokitellaan myös tuotannon kannalta riskimaiksi ja monia epäkohtia varmasti löytyy niistäkin, mutta silti rohkenisin arvella, että etenkin EU:n sisällä esim. ihmisoikeusasiat ja työlainsäädäntö saattavat olla aavistuksen verran paremmalla tolalla kuin muutamassa muussa nimeltä mainitsemattomassa kaukaisemmassa maassa.

Paita made in Turkey

Ainakin tyttöjen osastolla ovat ne kaikkein halvimmat kiinalaiset ja bangladeshilaiset perustrikoopaidat ja -neuleet vaihtuneet Turkissa valmistetuiksi. Herää kysymys, onko kyseessä ihan tietoinen strategia Zaralta siirtää tuotantoa takaisin Euroopan suuntaan ja lähialueille, vaiko puhtaasti sattumaa? Joka tapauksessa mielenkiintoinen havainto - ja hienoa, että työllisyyttä tuetaan myös Euroopassa, josta työpaikat ovat uhkaavaa vauhtia halvemman tuotannon maihin katoamassa.

Tähän loppuun on ihan pakko linkittää (taas kerran) Ipanaelämää-blogin mainio aihetta sivuava postaus.

Kolikon kääntöpuoli

Ei-niin-kovin-kevyt postaus perjantaiksi: asiaa luomu-vs.tavis-puuvillantuotannosta sekä farkkujen valmistuksesta.

Zaran jämäeriä myyvän Lefties-ketjun myymälä Barcelonassa

Me kuluttajat olemme paradoksaalisia olentoja ja kamppailemme usein monien ristiriitaisten halujen, toiveiden ja arvojen ristiaallokossa tehdessämme päivittäisiä valintojamme.

Houkuttelevat, kivannäköiset, usein myös kukkarolle sopivalta tuntuvat vaatteet miellyttävät esteettistä silmäämme ja tiedostavammallakin kuluttajalla voivat eettisyys-argumentit ja tietoisuus mahdollisista epäkohdista painua unohduksiin sinä pienenä epärationaalisena hetkenä, kun kivannäköinen ja halpa vaate huutelee kaupan hyllyltä. Toki myöskään korkea hinta ei automaattisesti takaa eettisyyttä - tilanne saattaa olla pikemminkin päinvastoin etenkin nk. "brändillä ratsastavien" merkkien kohdalla.

Maailma ei muutu hetkessä, eikä yksi ihminen voi muuttaa koko maailmaa. Silti valinnoilla on merkitystä ja niillä voi muuttaa asioita edes vähän. :)

Hanki parempaa luettavaa!

Perinteinen printtimedia on vaikeuksissa, eikä meillekään ole sanomalehtiä tullut enää vuosiin. Digilehdissä on puolensa, mutta kuitenkin (Kindleä tai muuta vastaavaa e-readeria odotellessa) tykkään edelleenkin selailla aikakauslehtiä ihan paperiversioina. Tietyntyyppinen lehtikonsepti vain istuu huonosti digitaaliseen formaattiin, jos pointti on se, että lehteä voi selailla silloin tällöin ruokapöydässä tai jonakin minuutin kestävänä vapaahetkenä. :)

Tänään lähimarketissa satuin kävelemään lehtihyllyn ohi ja panin merkille sellaisen mielenkiintoisen ilmiön, että jopa koira-aiheisia lehtiä on valikoimissa enemmän kuin lapsiaiheisia:

 Lapsiaiheiset lehdet: Kaksplus, Meidän Perhe, 9kuukautta ja ruotsalainen Mama.

Koiralehtiä ja muita harrastusaiheisia lehtiä.

 Ajatukseni palasi jälleen parin vuoden taa, jolloin suppeisiin valikoimiin kyllääntyneenä laitoin Akateemiseen palautetta olemattomasta lapsi- ja perheaiheisten lehtien valikoimasta (Vauvan ja Kaksplussan lisäksi valikoimissa taitaa olla tasan yksi ulkomainen lehti, eikä sekään kovin kummoinen). Ehdotin useita sekä lastenhoitoon ja -kasvatukseen että muotiin ja pukeutumiseen keskitttyviä lehtiä valikoimiin hankittavaksi, mutta sain vastaukseksi, ettei tällaisille lehdille ole kysyntää suomalaisten vanhempien keskuudessa :(

En edelleenkään tiedä pitäisikö tätä väitettä uskoa vai ei. Ehkä suurta yleisöä ei tosiaankaan kiinnosta, mutta luulenpa, että ihan varmasti muutamalle Petitin, Juniorin, MilKin tai Cookien irtonumerolle löytyisi ostajia - suosikistani Motheringista puhumattakaan.. Valitettavasti ainakin minut Akateeminen on nyt menettänyt lehtiasiakkaana, koska juuri muita kuin tämän aihepiirin lehtiä en irtonumeroina nykyään osta. :) Ja kun Akateemisen lehtivalikoimia katsoo, niin onhan siellä myynnissä muitakin jos jonkinlaisia pienilevikkisiä ja suppeisiin aihepiiriin keskittyviä lehtiä, joille varmastikaan ei ole kovinkaan paljon kysyntää.

Bebesille, yhdelle suosikkiputiikeistani, pisteet siitä että myynnissä on (mahtavien kirjojen ja muiden tuotteiden lisäksi) mm. Juniorin ja Pregnancy & Babyn irtonumeroita.

Kiina-ilmiö in my mind

Olen halunnut pitää tämän blogin sisällöllisesti suhteellisen "kevyenä", mutta joskus voinee myös pohdiskella omaa kulutuskäyttäytymistään ja siihen vaikuttavia tekijöitä, ts. mitä kaikkea löytyy omien valintojen taustalta.

Perheessämme on jo useamman vuoden ajan vältelty mm. erilaisia halpatuotteita, joiden valmistusprosessiin todennäköisemmin liittyy päivänvaloa kestämättömiä asioita kuten esimerkiksi lapsityövoiman käyttöä. Halpatuotantovaatteet ylipäätään ovat mielestäni todella iso ongelma: liian halpoja ja kertakäyttöisiä vaatteita tulee helposti hamstrattua yli tarpeen ja sen lisäksi niitä kuskataan jopa kaatopaikalle suoraan kaupasta, pöyristyttävää! Tästä syystä lapsillamme on reilusti keskivertoa vähemmän vaatteita, sisävaatteitakin vain ihan muutamia. Niiden suhteen olenkin tullut tosi krantuksi eli pitää olla sitten juuri mieleisiä tai muuten en osta ollenkaan.

Alkuperämaana erityisesti Kiina on ollut mustalla listalla (valitettavasti täydellinen kiinalaisten tuotteiden boikotti alkaa olla mahdotonta, mutta välttely suurimmaksi osaksi toimii kyllä). Syitä tähän ovat ko. maan ihmisoikeustilanteen, (olemattoman) ympäristöajattelun ja kyseenalaisten työolojen lisäksi jatkuvat uutisoinnit liittyen tuotteiden turvallisuudessa havaittuihin puutteisiin. Taannoisen melamiiniskandaalin lisäksi myös leluista on löytynyt ja löytyy myrkkyjä vähän väliä, ja uusimpana uutisena viime viikolla YLE uutisoi farkuista löytyneistä myrkyistä. Edellämainittujen epäkohtien lisäksi myös ajatus siitä, että suurin osa täällä myytävistä vaatteista ja leluista (ja yhä enenevässä määrin myös elintarvikkeita!) roudataan tänne toiselta puolelta maapalloa, tuntuu vain yksinkertaisesti logistisesti todella hölmöltä.

Jokin aikaa sitten meillä olivatkin varsinkin sisävaatteet lähes 100-prosenttisesti jotakin muuta kuin kiinalaista (huom. jos tuotteessa ei lue alkuperämaata, se on Kiina mitä todennäköisimmin!). Oli kotimaista Metsolaa, Murua, Punaista Norsua ym. Nyt kun retroinnostus on hiipumaan päin, kotimaisia vaatteita onkin vaikeampi löytää ja olen ollut tyytyväinen, jos olen onnistunut löytämään edes Euroopassa valmistetun vaatteen, joita aika iso osa tämänhetkisistä lastenvaatteistamme onkin.

Silti parantamisen varaa olisi paljon. Olen huomannut viime aikoina yhä useammin katselleeni tuotteesta löytyvää Made in China -merkintää jälleen läpi sormieni, etenkin, jos tuote muuten on kaunis ja houkutteleva. Todella iso osa ns. "pienistä", kivan ja sympaattisen oloisista vaatemerkeistäkin (kuten esimerkiksi Katvig ja Plastisock) kun on siirtänyt tuotantonsa Kiinaan ymmärrettävistä syistä. Puhumattakaan sitten esimerkiksi PO.Pista. Tai Monsoonista, jonka vaatteita ostelen yrittäen koko ajan vaimentaa sen kolkuttelevan omantunnon äänen. Tämä kertoo vain siitä, että me kuluttajat olemme paradoksaalisia olentoja: jos brändi ja tuotteet ovat tarpeeksi houkuttelevia, annamme niille anteeksi kaikki epäkohdat (Apple-fanitus on tästä hyvä esimerkki).

Harmikseni olen pannut merkille, että lasten ulkovaatteet ja esimerkiksi gore-lenkkarit ovat lähes järjestään (kotimaista Rasaviliä lukuunottamatta) itämaista halpatuotantoa. Niissä vaihtoehdot ovat siis todella vähissä ja usein mahdollisesti esimerkiksi ulkonäön suhteen täytyy tehdä kompromisseja, jos haluaa ostaa vaihtoehtoisen tuotteen.

I have a dream

Minulla on unelma (suhteellisen epärealistinen sellainen), että jonakin päivänä lasten kantaminen olisi yhteiskunnassamme niin normaalia ja yleistä, että myös kantovaatebisnes heräisi kukoistamaan: että kauniit, tyylikkäät kantovaatteet olisivat itsestäänselvyys ja vaihtoehtoja olisi markkinoilla pilvin pimein, niin ettei tietäisi mistä valita.

Meillä vauvoja on kannettu myös talvisaikaan ja ensimmäisen talven ulkovaatteiden päällä kantamista kokeiltuani olen kokenut kantotakin kätevämmäksi. Pitkään eri vaihtoehtoja pähkäiltyäni päädyin kotimaiseen  Myllymuksujen Maijat -takkiin, joka onkin ollut ulkoiluun ja Helsingin talviin juuri passeli - lisäfleecen kanssa riittää hyvin kovillakin pakkasilla, kun on vauva takin sisällä lämmittäjänä. <3

Kun on vuosikaudet tottunut käyttämään useita erilaisia takkeja ja vaihtelemaan niitä fiiliksen mukaan, on yhden ja saman takin käyttäminen läpi talven välillä melko tylsää. Etenkin, kun takkini on -  huolimatta siitä, että se on yksi vähiten telttamaisista markkinoilla olevista kantotakeista - suhteellisen "ulkoilutakkihenkinen", niin esimerkiksi kaupunkireissulle sitä kieltämättä kaipaisi jotain aavistuksen verran fiinimpää takkia päälleen.

Mamajacketia harkitsin vakavasti jo esikoisen vauva-aikana, mutta koska hakusessa oli suht monikäyttöinen ja myös ulkoilutakiksi sopiva takki, niin hankinta jäi sillä kertaa. Nyt olen alkanut harkita sitä uudelleen, sillä edessä olevaan pitkään ja harmaaseen talveen kaipaisi jotakin vaihtelua myös oman pukeutumisen suhteen ja villakangastakki olisi siihen ihan kiva lisä. Ainakin mainoskuvien perusteella kyseinen takki vaikuttaa ihan kivalta:

Kuvat: http://www.kestovaippakauppa.com

Mutta edelleenkin haaveilen maailmasta, jossa naisten vaatebisnes näkisi pääasiallisena kohderyhmänään myös muut kuin lapsettomat sinkut. Hillitön, megalomaaninen bisnes joka suoltaa joka sesonki järjettömän määrän ihan jokaikiseen tyyliin ja makuun sopivia vaatteita kauppojen hyllyille - vaatteita, joista suurin osa ei ole mitenkään yhteensopivia raskauden, imetyksen tai kantamisen kanssa. Muoti- ja vaateindustryn naiskäsitys tuntuu kieltämättä välillä aika rajoittuneelta kaltaisestani kuluttajasta, jonka vaatevalintoja nämä em. kriteerit ovat viimeiset vuodet määrittäneet ja yhä määrittävät. :) Vaikka mistään radikaalista muutoksesta haaveileminen lienee epärealistista haihattelua monestakin syystä, haluaisin kuitenkin esittää vaatevalmistajille vienon toiveen: tehkää asialle edes jotakin! Vaikka jonkinlaista co-brändingiä, kantovaatevalmistajien ja muiden vaatevalmistajien yhteistyötä, niin että molemmat voisivat tuoda yhteistyöhön mukaan omaa core-osaamistaan ja luoda täydellisiä, kuluttajien tarpeisiin kaikin puolin vastaavia tuotteita.