Kiina-ilmiö in my mind

Olen halunnut pitää tämän blogin sisällöllisesti suhteellisen "kevyenä", mutta joskus voinee myös pohdiskella omaa kulutuskäyttäytymistään ja siihen vaikuttavia tekijöitä, ts. mitä kaikkea löytyy omien valintojen taustalta.

Perheessämme on jo useamman vuoden ajan vältelty mm. erilaisia halpatuotteita, joiden valmistusprosessiin todennäköisemmin liittyy päivänvaloa kestämättömiä asioita kuten esimerkiksi lapsityövoiman käyttöä. Halpatuotantovaatteet ylipäätään ovat mielestäni todella iso ongelma: liian halpoja ja kertakäyttöisiä vaatteita tulee helposti hamstrattua yli tarpeen ja sen lisäksi niitä kuskataan jopa kaatopaikalle suoraan kaupasta, pöyristyttävää! Tästä syystä lapsillamme on reilusti keskivertoa vähemmän vaatteita, sisävaatteitakin vain ihan muutamia. Niiden suhteen olenkin tullut tosi krantuksi eli pitää olla sitten juuri mieleisiä tai muuten en osta ollenkaan.

Alkuperämaana erityisesti Kiina on ollut mustalla listalla (valitettavasti täydellinen kiinalaisten tuotteiden boikotti alkaa olla mahdotonta, mutta välttely suurimmaksi osaksi toimii kyllä). Syitä tähän ovat ko. maan ihmisoikeustilanteen, (olemattoman) ympäristöajattelun ja kyseenalaisten työolojen lisäksi jatkuvat uutisoinnit liittyen tuotteiden turvallisuudessa havaittuihin puutteisiin. Taannoisen melamiiniskandaalin lisäksi myös leluista on löytynyt ja löytyy myrkkyjä vähän väliä, ja uusimpana uutisena viime viikolla YLE uutisoi farkuista löytyneistä myrkyistä. Edellämainittujen epäkohtien lisäksi myös ajatus siitä, että suurin osa täällä myytävistä vaatteista ja leluista (ja yhä enenevässä määrin myös elintarvikkeita!) roudataan tänne toiselta puolelta maapalloa, tuntuu vain yksinkertaisesti logistisesti todella hölmöltä.

Jokin aikaa sitten meillä olivatkin varsinkin sisävaatteet lähes 100-prosenttisesti jotakin muuta kuin kiinalaista (huom. jos tuotteessa ei lue alkuperämaata, se on Kiina mitä todennäköisimmin!). Oli kotimaista Metsolaa, Murua, Punaista Norsua ym. Nyt kun retroinnostus on hiipumaan päin, kotimaisia vaatteita onkin vaikeampi löytää ja olen ollut tyytyväinen, jos olen onnistunut löytämään edes Euroopassa valmistetun vaatteen, joita aika iso osa tämänhetkisistä lastenvaatteistamme onkin.

Silti parantamisen varaa olisi paljon. Olen huomannut viime aikoina yhä useammin katselleeni tuotteesta löytyvää Made in China -merkintää jälleen läpi sormieni, etenkin, jos tuote muuten on kaunis ja houkutteleva. Todella iso osa ns. "pienistä", kivan ja sympaattisen oloisista vaatemerkeistäkin (kuten esimerkiksi Katvig ja Plastisock) kun on siirtänyt tuotantonsa Kiinaan ymmärrettävistä syistä. Puhumattakaan sitten esimerkiksi PO.Pista. Tai Monsoonista, jonka vaatteita ostelen yrittäen koko ajan vaimentaa sen kolkuttelevan omantunnon äänen. Tämä kertoo vain siitä, että me kuluttajat olemme paradoksaalisia olentoja: jos brändi ja tuotteet ovat tarpeeksi houkuttelevia, annamme niille anteeksi kaikki epäkohdat (Apple-fanitus on tästä hyvä esimerkki).

Harmikseni olen pannut merkille, että lasten ulkovaatteet ja esimerkiksi gore-lenkkarit ovat lähes järjestään (kotimaista Rasaviliä lukuunottamatta) itämaista halpatuotantoa. Niissä vaihtoehdot ovat siis todella vähissä ja usein mahdollisesti esimerkiksi ulkonäön suhteen täytyy tehdä kompromisseja, jos haluaa ostaa vaihtoehtoisen tuotteen.