Hanki parempaa luettavaa!

Perinteinen printtimedia on vaikeuksissa, eikä meillekään ole sanomalehtiä tullut enää vuosiin. Digilehdissä on puolensa, mutta kuitenkin (Kindleä tai muuta vastaavaa e-readeria odotellessa) tykkään edelleenkin selailla aikakauslehtiä ihan paperiversioina. Tietyntyyppinen lehtikonsepti vain istuu huonosti digitaaliseen formaattiin, jos pointti on se, että lehteä voi selailla silloin tällöin ruokapöydässä tai jonakin minuutin kestävänä vapaahetkenä. :)

Tänään lähimarketissa satuin kävelemään lehtihyllyn ohi ja panin merkille sellaisen mielenkiintoisen ilmiön, että jopa koira-aiheisia lehtiä on valikoimissa enemmän kuin lapsiaiheisia:

 Lapsiaiheiset lehdet: Kaksplus, Meidän Perhe, 9kuukautta ja ruotsalainen Mama.

Koiralehtiä ja muita harrastusaiheisia lehtiä.

 Ajatukseni palasi jälleen parin vuoden taa, jolloin suppeisiin valikoimiin kyllääntyneenä laitoin Akateemiseen palautetta olemattomasta lapsi- ja perheaiheisten lehtien valikoimasta (Vauvan ja Kaksplussan lisäksi valikoimissa taitaa olla tasan yksi ulkomainen lehti, eikä sekään kovin kummoinen). Ehdotin useita sekä lastenhoitoon ja -kasvatukseen että muotiin ja pukeutumiseen keskitttyviä lehtiä valikoimiin hankittavaksi, mutta sain vastaukseksi, ettei tällaisille lehdille ole kysyntää suomalaisten vanhempien keskuudessa :(

En edelleenkään tiedä pitäisikö tätä väitettä uskoa vai ei. Ehkä suurta yleisöä ei tosiaankaan kiinnosta, mutta luulenpa, että ihan varmasti muutamalle Petitin, Juniorin, MilKin tai Cookien irtonumerolle löytyisi ostajia - suosikistani Motheringista puhumattakaan.. Valitettavasti ainakin minut Akateeminen on nyt menettänyt lehtiasiakkaana, koska juuri muita kuin tämän aihepiirin lehtiä en irtonumeroina nykyään osta. :) Ja kun Akateemisen lehtivalikoimia katsoo, niin onhan siellä myynnissä muitakin jos jonkinlaisia pienilevikkisiä ja suppeisiin aihepiiriin keskittyviä lehtiä, joille varmastikaan ei ole kovinkaan paljon kysyntää.

Bebesille, yhdelle suosikkiputiikeistani, pisteet siitä että myynnissä on (mahtavien kirjojen ja muiden tuotteiden lisäksi) mm. Juniorin ja Pregnancy & Babyn irtonumeroita.

Kevättä rinnassa, osa 2: Lucky Wangin ekoversio

Kevään odottelu jatkuu - löytyipä nimittäin kaapista isojen, etukäteen hamstrattujen vaatteiden hyllyltä tällainen.

Toissakesäisellä Savonlinnan-reissulla poikkesimme paikallisessa Kierrätyskeskuksessa, jossa - ajan hengen mukaisesti - oli myynnissä myös paikallisessa työttömien toimintakeskuksessa kierrätyskankaista valmistettuja ja vieläpä onnistuneesti tuotteistettuja lastenvaatteita. Sieltä tarttui tällainen mukaan pienimmässä mahdollisessa koossa - taisi olla 4-5 vuotta, eli toivon mukaan pääsee jo ensi kesänä käyttöön. Tässäpä siis meille uusi Lucky Wangien seuraaja: kotimainen, ekologinen ja ennen kaikkea ah niin sopivan hempeä ja romanttinen kesäkimono.

Arkea ja luksusta

Kauniita pikku asioita, perheenäidin arkea ja luksusta: kannullinen hyvää teetä, New Treen kirsikkasuklaalevy ja jo omasta lapsuudesta tuttu Pupu Tupunan loruaapinen.

 

Moni uusi lukija on löytänyt tiensä tänne suht lyhyen ajan sisään ja se ilahduttaa tietenkin kovasti, toivottavasti viihdytte!

Haluan pitää tämän blogin fokuksen pääasiassa lastenvaatteissa, liinailussa ja muissa puhtaasti materialistisissa jutuissa ja siksi olenkin pitkään ajatusta mielessäni kypsyteltyäni lanseeraamassa lähiaikoina ruokaan keskittyvän blogin, josta lisää seuraa myöhemmin. Ruoka-asioista kiinnostuneet, pysykäähän siis kuulolla! :)

Mageet menopelit

Vaikka en erityisemmin yksityisautoilu-fani olekaan, kauniista leikkiautoista tykkään hurjan paljon (melkein yhtä paljon kuin lapsetkin). Olemme niitä ostelleet aina kun on kivan näköisiä vastaan tullut. Ihme kyllä niiltä rumilta krääsäpikkuautoilta olemme toistaiseksi pääasiassa välttyneet, toki niitäkin muutama nurkista löytyy jo nyt...

Tässä omat suosikkini top 3: vasemmalta Hantverkarlyanin lentokone, Vilacin numeroauto sekä Babar-norsun auto, kaikki punaisina :)

Vilacin leluja muuten suorastaan rakastan - niissä on sitä jotakin ja kaiken lisäksi ovat vielä suurin osa made in France, tosin en tiedä kuinka kauan. :( Meiltä löytyy autojen lisäksi mm. Vilacin sateenvarjo, josta lapsilla onkin aina kiistaa keskenään :)

Kiina-ilmiö in my mind

Olen halunnut pitää tämän blogin sisällöllisesti suhteellisen "kevyenä", mutta joskus voinee myös pohdiskella omaa kulutuskäyttäytymistään ja siihen vaikuttavia tekijöitä, ts. mitä kaikkea löytyy omien valintojen taustalta.

Perheessämme on jo useamman vuoden ajan vältelty mm. erilaisia halpatuotteita, joiden valmistusprosessiin todennäköisemmin liittyy päivänvaloa kestämättömiä asioita kuten esimerkiksi lapsityövoiman käyttöä. Halpatuotantovaatteet ylipäätään ovat mielestäni todella iso ongelma: liian halpoja ja kertakäyttöisiä vaatteita tulee helposti hamstrattua yli tarpeen ja sen lisäksi niitä kuskataan jopa kaatopaikalle suoraan kaupasta, pöyristyttävää! Tästä syystä lapsillamme on reilusti keskivertoa vähemmän vaatteita, sisävaatteitakin vain ihan muutamia. Niiden suhteen olenkin tullut tosi krantuksi eli pitää olla sitten juuri mieleisiä tai muuten en osta ollenkaan.

Alkuperämaana erityisesti Kiina on ollut mustalla listalla (valitettavasti täydellinen kiinalaisten tuotteiden boikotti alkaa olla mahdotonta, mutta välttely suurimmaksi osaksi toimii kyllä). Syitä tähän ovat ko. maan ihmisoikeustilanteen, (olemattoman) ympäristöajattelun ja kyseenalaisten työolojen lisäksi jatkuvat uutisoinnit liittyen tuotteiden turvallisuudessa havaittuihin puutteisiin. Taannoisen melamiiniskandaalin lisäksi myös leluista on löytynyt ja löytyy myrkkyjä vähän väliä, ja uusimpana uutisena viime viikolla YLE uutisoi farkuista löytyneistä myrkyistä. Edellämainittujen epäkohtien lisäksi myös ajatus siitä, että suurin osa täällä myytävistä vaatteista ja leluista (ja yhä enenevässä määrin myös elintarvikkeita!) roudataan tänne toiselta puolelta maapalloa, tuntuu vain yksinkertaisesti logistisesti todella hölmöltä.

Jokin aikaa sitten meillä olivatkin varsinkin sisävaatteet lähes 100-prosenttisesti jotakin muuta kuin kiinalaista (huom. jos tuotteessa ei lue alkuperämaata, se on Kiina mitä todennäköisimmin!). Oli kotimaista Metsolaa, Murua, Punaista Norsua ym. Nyt kun retroinnostus on hiipumaan päin, kotimaisia vaatteita onkin vaikeampi löytää ja olen ollut tyytyväinen, jos olen onnistunut löytämään edes Euroopassa valmistetun vaatteen, joita aika iso osa tämänhetkisistä lastenvaatteistamme onkin.

Silti parantamisen varaa olisi paljon. Olen huomannut viime aikoina yhä useammin katselleeni tuotteesta löytyvää Made in China -merkintää jälleen läpi sormieni, etenkin, jos tuote muuten on kaunis ja houkutteleva. Todella iso osa ns. "pienistä", kivan ja sympaattisen oloisista vaatemerkeistäkin (kuten esimerkiksi Katvig ja Plastisock) kun on siirtänyt tuotantonsa Kiinaan ymmärrettävistä syistä. Puhumattakaan sitten esimerkiksi PO.Pista. Tai Monsoonista, jonka vaatteita ostelen yrittäen koko ajan vaimentaa sen kolkuttelevan omantunnon äänen. Tämä kertoo vain siitä, että me kuluttajat olemme paradoksaalisia olentoja: jos brändi ja tuotteet ovat tarpeeksi houkuttelevia, annamme niille anteeksi kaikki epäkohdat (Apple-fanitus on tästä hyvä esimerkki).

Harmikseni olen pannut merkille, että lasten ulkovaatteet ja esimerkiksi gore-lenkkarit ovat lähes järjestään (kotimaista Rasaviliä lukuunottamatta) itämaista halpatuotantoa. Niissä vaihtoehdot ovat siis todella vähissä ja usein mahdollisesti esimerkiksi ulkonäön suhteen täytyy tehdä kompromisseja, jos haluaa ostaa vaihtoehtoisen tuotteen.

Uutukaiset liinakaunottaret

Nyt ne ovat vihdoin täällä: uudet Ellevillini Jade Mild ja Zara Aubergine.

Täytyy sanoa, että erityisesti Aubergine ylitti kaikki odotukseni. Ihana, syvä, pehmeä violetti - täydellinen juuri tähän syksyyn! <3

Mild on ensimmäinen Jadeni ja se vaikuttaa kyllä ensihypistelyidenkin perusteella olevan aivan omaa luokkaansa kuohkeudessaan ja pehmeydessään!

 

Aubergine pääsikin heti testiajoon poikasen päikkäriaikaan ja hyvinhän tuo tuntuu viihtyvän :) Tässä tekstuuri päsee oikeuksiinsa, vaikkakaan valaistusolosuhteet eivät muuten olleetkaan kuvaamiaseen mitä parhaimmat.

Mildiä testaillaan myös varmasti tänään illemmalla ulkoilureissulla.:)

I have a dream

Minulla on unelma (suhteellisen epärealistinen sellainen), että jonakin päivänä lasten kantaminen olisi yhteiskunnassamme niin normaalia ja yleistä, että myös kantovaatebisnes heräisi kukoistamaan: että kauniit, tyylikkäät kantovaatteet olisivat itsestäänselvyys ja vaihtoehtoja olisi markkinoilla pilvin pimein, niin ettei tietäisi mistä valita.

Meillä vauvoja on kannettu myös talvisaikaan ja ensimmäisen talven ulkovaatteiden päällä kantamista kokeiltuani olen kokenut kantotakin kätevämmäksi. Pitkään eri vaihtoehtoja pähkäiltyäni päädyin kotimaiseen  Myllymuksujen Maijat -takkiin, joka onkin ollut ulkoiluun ja Helsingin talviin juuri passeli - lisäfleecen kanssa riittää hyvin kovillakin pakkasilla, kun on vauva takin sisällä lämmittäjänä. <3

Kun on vuosikaudet tottunut käyttämään useita erilaisia takkeja ja vaihtelemaan niitä fiiliksen mukaan, on yhden ja saman takin käyttäminen läpi talven välillä melko tylsää. Etenkin, kun takkini on -  huolimatta siitä, että se on yksi vähiten telttamaisista markkinoilla olevista kantotakeista - suhteellisen "ulkoilutakkihenkinen", niin esimerkiksi kaupunkireissulle sitä kieltämättä kaipaisi jotain aavistuksen verran fiinimpää takkia päälleen.

Mamajacketia harkitsin vakavasti jo esikoisen vauva-aikana, mutta koska hakusessa oli suht monikäyttöinen ja myös ulkoilutakiksi sopiva takki, niin hankinta jäi sillä kertaa. Nyt olen alkanut harkita sitä uudelleen, sillä edessä olevaan pitkään ja harmaaseen talveen kaipaisi jotakin vaihtelua myös oman pukeutumisen suhteen ja villakangastakki olisi siihen ihan kiva lisä. Ainakin mainoskuvien perusteella kyseinen takki vaikuttaa ihan kivalta:

Kuvat: http://www.kestovaippakauppa.com

Mutta edelleenkin haaveilen maailmasta, jossa naisten vaatebisnes näkisi pääasiallisena kohderyhmänään myös muut kuin lapsettomat sinkut. Hillitön, megalomaaninen bisnes joka suoltaa joka sesonki järjettömän määrän ihan jokaikiseen tyyliin ja makuun sopivia vaatteita kauppojen hyllyille - vaatteita, joista suurin osa ei ole mitenkään yhteensopivia raskauden, imetyksen tai kantamisen kanssa. Muoti- ja vaateindustryn naiskäsitys tuntuu kieltämättä välillä aika rajoittuneelta kaltaisestani kuluttajasta, jonka vaatevalintoja nämä em. kriteerit ovat viimeiset vuodet määrittäneet ja yhä määrittävät. :) Vaikka mistään radikaalista muutoksesta haaveileminen lienee epärealistista haihattelua monestakin syystä, haluaisin kuitenkin esittää vaatevalmistajille vienon toiveen: tehkää asialle edes jotakin! Vaikka jonkinlaista co-brändingiä, kantovaatevalmistajien ja muiden vaatevalmistajien yhteistyötä, niin että molemmat voisivat tuoda yhteistyöhön mukaan omaa core-osaamistaan ja luoda täydellisiä, kuluttajien tarpeisiin kaikin puolin vastaavia tuotteita.

Käsityöinnostusta

Varastosta löytyi tällainen valikoima toinen toistaan ihanampia lankoja:

Suurin osa on esikoisen odotusaikana hamstrattuja, koska silloin innostuin ensimmäistä kertaa elämässäni aivan totaalisesti käsitöistä ala-asteen "rättikässätuntien" jättämien traumojen jälkeen. Menitasta tuli kannettua tuolloin kotiin lankaa jos jonkinlaista ja jotain siitä sai jopa tällainen käsitöissä täysin tumpelo aloittelija tuolloin aikaankin :

Vuodet ovat kuluneet ja innostus mennyt ohi. Yksittäisiä lankakeriä on jäljellä laatikollinen. Mitähän niistä tekisi? Syysiltoihin kaipaisi taas pitkästä aikaa jotakin tällaista konkreettista tekemistä, bambupuikkojen (joita niitäkin tuli hamstrattua tuolloin) pehmeää, herttaista kilinää kynttilänvalossa teekupposen ääressä. Mutta mihin voi käyttää näin pieniä määriä lankaa? Täytyisi ehkä innovoida jotakin - tässäpä yksi potentiaalinen idea, Tukholman-reissun satoa - jollen siis muuta keksi niin ehkäpä tuunaan näin neidin Muumi-polkupyörän :)