Tänään 15.10. vietetään kansainvälistä
Blog Action Dayta, jonka teemana tänä vuonna on ilmastonmuutos. Tuhannet bloggaajat ympäri maailman postaavat tänään yhden aiheeseen liittyvän postauksen - tässä oma korteni kekoon.
Tänä aamuna isompien lasten ollessa kerhossa vietin laatuaikaa vauvan kanssa suuntaamalla idylliseen Toukolaan, tavoitteenani piipahtaa vihdoinkin myös
IpanaJamien livemyymäläkonseptiin tutustumassa. Kävellessäni syysauringossa värikkäiden lehtien keskellä puutaloidyllissä tunsin jälleen kerran syvää kiitollisuutta siitä, että saan asua kaupungissa, jossa (Suomen mittakaavassa) on suhteellisen toimiva ja hyvä julkinen liikenne, ja jossa shoppailukokemuskin voi parhaimmillaan olla jotakin muuta kuin hurauttamista autolla isoon ostoskeskukseen ja isojen ylikansallisten ketjujen mahdollisimman halpojen riistovaatteiden haalimista pop-musiikin pauhatessa korviahuumaavasti taustalla.
Se voi olla tuulen suhinaa ja auringon leikkiä syksyisissä puissa.
e
Se voi olla pysähtymistä ruskan värien ja kauneuden äärelle.
Se voi olla lämpöä ja läheisyyttä rakkaan ihmisen kanssa (pikku"nalle" nukkuu syksyiseen teemaan sopivassa silkkisessä
Hippis Onnissa)
... ja se voi olla piipahtamista kivaan pieneen putiikkiin.
IpanaJameihin taisin ensi kertaa konkreettisesti tutustua viime keväänä Kierrätystehtaalla (nimeen olin jossain jo aiemmin törmännyt), josta ostin pojalle
Imps&Elfsin farkut.
Blogia seurailen myös ahkerasti ja onpa ollut kerran jos toisenkin aikeissani piipahtaa liveputiikissa. Ihastuttavahan se olikin ja oiva osoitus siitä, että miljöö ja sen henki on myös tärkeä osa brändiä ja asiakkaan saamaa kokemusta. Kaikki IpanaJamien tuotteet ovat eettisiä, tarkoin valittuja ja omistajan kanssa pikaisesti ennätimme vaihtaakin pari sanaa siitä miten kuluttajat tulisi saada sisäistämään "vähemmän mutta eettistä ja laadukasta" -ideologia halpatuotantovaatteiden perässä juoksemisen sijaan. Kannattaa tsekata uusin, hyvä aiheeseen liittyvä
postaus Ipanaelämää-blogista.
Miten tämä kaikki sitten liittyy ilmastomuutokseen? Monellakin tapaa. Minun unelmissani tulevaisuuden Helsinki ei ole kaupunki, jonka Nurmijärvi-ilmiö on näivettänyt, eikä Amerikka, jossa vain autolla pääsee ja vaihtoehtoja isoille ketjuille ei ole. Unelmieni Helsinki on kaupunki, jossa metrolla tai polkupyörällä pääsee joka paikkaan, ja koko kaupunki on täynnä uusia tutkimattomia ja jännittäviä paikkoja. Pieniä putiikkeja kotien yhteydessä, yksilöllisyyttä, uniikkeja tuotteita, vähemmän mutta eettisesti kestävää. Kaupunki, jossa jokainen päivä tarjoaa uusia mahdollisuuksia eettisesti kestäviin, kaikkien ulottuvilla oleviin seikkailuihin ja elämyksiin.
